Friends show their love in times of trouble. - Euripides

Tänään Englannin tunnilla keskusteltiin erillaisia lausahduksia suurmiehiltä. Tämän päivän esimerkkinä oli Benjamin Franklin ja musta tää lausahdus on aika fiksu: Do not fear mistakes. You will know failure. Continue to reach out.

Jos jotain oon oppinu niin sen että periks ei anneta. Ei missään asiassa. Jos sä oot jotain alottanu niin myös sen loppuun teet. Oon huomannu et kuuntelen tätä lausahdusta paljon enemmän täällä kun Suomessa. Suomessa luovutin koulun suhteen ja tyydyin huonoihin tuloksiin vaikka tiesin että pystyisin niin paljon parempaan. Täällä en tyydy vaan teen töitä. Oon oppinu että työ tuottaa tulosta. Yks suurimmista vaikuttajista täällä on ollu Allie. Se tekee töitä enemmän kun moni muu ja joskus se on sille liikaa, mut jotenkin se aina saa kaiken onnistumaan. Se ei tapahdu aina hiljaa ja kiltisti mutta se tapahtuu. 

Yks mun vaikeimmista jutuista täällä on ollut tajuta että Allie ei oo pelkästään mun ystävä täällä. Se on myös mun sisko. Mulla ei oo siis koskaan ollu siskoa ja ei tosiaankaan oo ollu mitään hajua miten sä siskon kanssa käyttäydyt. Voin todeta että siskon kanssa on ihan yhtä paljon riitoja kun veljenkin kanssa. Ja tajusin ettei sillä oo niin väliä vaikka joskus on riitoja. Koska loppupeleissä me ollaan samaa perhettä ja aina toistemme tukena. Tiedän tasan tarkkaan että jos joku tosissaan loukkais mua täällä niin Allie puolustais mua, vaikka joskus nahistellaan typeristä asioista. Se johtuu suurimmaks osaks siitä että ollaan tosi samanlaisia ja itsepäisiä ja halutaan olla oikeessa. Ollaan kumpikin tosi sarkastisia ja heitetään keskenämme läppää joka ei aina tuu muiden ihmisten ymmärrykseen. Mut joka tapauksessa oon ihan hirveen onnellinen että Allie on mun elämässä ja voin vihdoinkin antaa anteeks äidille ja iskälle ettei ne koskaan suonu mulle pikkusiskoa! Haha, vitsi vitsinä. Johan on hyvä <3  

Joten kaikki tulevat vaihtarit jotka ehkä eksytte mun blogiin. Älkää pelätkö millasia ne host sisarukset on. Yleensä ne on ihan samanlaisia kun sun omat sisarukset. Aluks on aika kaverimeininki, mutta loppujen lopuks sä asut täällä talossa ihan niinkun kotona (paremmin käyttäytyvänä kylläkin) ja sulla on äiti, isä ja ehkä veli tai sisko. Se on ihan huippua miten joku voi olla niin onnekas että saa omistaa kaks upeeta perhettä! Mä en voi kylliks teille kertoo kuinka mahtava kokemus tää on tähän mennessä ollut ja kuinka paljon mä oon oppinut ja kasvanut. Tää osaa olla tosi rankkaa, kyllä sulle tulee välillä hirvee ikävä sun omia (väärä sana kylläkin) kavereita. Kaikkea sitä tuttua ja turvallista. Mutta sitten sä tajuat parin kuukauden päästä että vitsit nyt tää on jo tuttu ja turvallinen paikka ja sulla on ihmisiä sun elämässä jotka välittää susta just niin paljon kuin ne ihmiset Suomessa. Vitsit kyllä on mahtavaa olla vaihtari! 

Btw, toi joulupukki juttelee sulle takasin, HAHA!

Huomenna on muuten peli, jee! Ja Ens viikolla on koeviikko ja selitän huomenna lisää siitä, jos ehdin! Viimeistään keskiviikkona. Mutta kysykää jos on kysyttävää, koska joskus mulla on niin kiire että vastailisin mielellään kysymyksiin tai tekisin jonkun postauksen missä selittäisin jonkun asian joka teitä ihmetyttää. Adios amigos, nukkumatti kutsuu jo kovasti!