Vastauksia

Jee sain kysymyksen (muitakin kuin vaan äidiltä)!!

Ihania kuvia! :)) Kiva seurailla vaihtariblogia, kun itse olen lähdössä vaihtoon USA:an ens syksynä! Ja jos saa toivoa, niin ois kiva lueskella vaihtoon liittyvästä, esim. miten alussa tutustuit perheeseen, sopeuduit kouluun, sait ystäviä, miten tunteet on vaihdelleet vuoden aikana tms. (:

Hmm, no mä juttelin tosi paljon jo ennen kuin edes tulin tänne jenkkeihin niin mun perheen kanssa. Läheteltiin melkein päivittäin viestejä joten ehdin jo vähän tutustua niihin. Olin tosin TOSI hermostunu kun se lentokone laskeutu ja tiesin että tapaisin mun tulevan perheen... Mun perhe on täydellinen! Ne oli heti tosi kovia kyselemään ja sai mut tuntemaan oloni tervetulleeks. Juteltiin paljon kaikesta Suomeen liittyvästä, mutta kyselin myös paljon niitten elämästä. Eli kannattaa rohkeesti kysyä, koska ne tosiaan haluaa että opit tuntemaan heidät. Mun host äiti on tosi kova huolehtimaan ja niin on mun isosisko Lacie. Allie ja mä ollaan tosi samanlaisia ja joskus meillä ei yksinkertaisesti oo mitään sanottavaa, joten ei kannata hermostua jos host siskon kanssa ei aina tuu juteltua. Mä välillä hermostuin koska mulla ei oo koskaan ollut siskoa enkä oikein tienny et oliks siinä niin paljon eroa, sisarten välisestä suhteesta ja mun suhteesta mun veljeen. 

Mun koulu on hirmu pieni täällä, mun senior luokassa on 16 oppilasta!! Joten sopeutuminen oli hirveän helppoa. Kaikki tiesi että olin vaihtari (tai ne tiesi että kouluun oli tulossa vaihtari - mua ne luuli vaan uudeks oppilaaks). Oppilaat on oikeesti tosi kiinnostuneita vaihtareista ja kannattaa aina välillä kertoa hauskoja (ei niin tosia) tarinoita. Mä aina välillä kiusaan niitä ja kerron että meillä on jääkarhuja sun muita. Yleensä ne tosin hoitaa ne tyhmät kysymykset. Eli kannattaa valmistautua vastaamaan mitä hölmöimpiin kysymyksiin. Kavereita mulla ei ollu hankala saada, Allien kaverit halus kaikki tutustua muhun ja mulla sopi kemiat niitten kanssa tosi hyvin. Kannattaa kokeilla kaikkia koulun tarjoamia extra juttuja kuten erilaisia kerhoja ja urheilu tapahtumia. Niistä saa yleensä tosi helposti kavereita! 

Mä oon tunteellinen ihminen. En tarkota siis että oon romanttinen hölmö joka itkee kaikelle söpölle. En tosiaankaan! Vaan mulla vaihtelee mielialat tosi nopeesti. Saatan hetkessä olla vihanen, surullinen ja iloinen. Joskus tää vuosi on ollu hetkittäin rankkaa mulle ja oon saattanu vaan purskahtaa itkuun. Mun kaverit on tosin aina ollu tukena tai mom. Joskus mulle on tullu paha mieli jos mulla ja Alliella on ollu riitaa. Mutta ollaan siis ihan oikeesti siskoja ja meijän riidat loppuu yhtä nopeesti kun ne alkaakin. Anteeksantaminen on itsestäänselvyys. Joten tunteet tulee vaihtelemaan. Jotkut asiat mitä siellä kotona Suomessa tapahtuu saattaa saada sut surulliseks. Mä en oikeestaan oo kauheesti puhunu skypessä. Ensinnäkin vihaan kattoa itteäni siinä kamerassa, mutta jotenkin tykkään enemmän vaan lukea juttuja facebookissa ja aina välillä kysellä kuulumisia. Oon siis aika surkee pitämään yhteyttä ja pyydänkin ystäviltäni & perheeltäni anteeks. Ei tarkota ettenkö ikävöis tai välittäis teistä! :) 

Toivottavasti tää jotenkin autto sua. Mulle ainakin vaan tärkein on ollu olla avoin. Jos sulla on joku murhe niin kerro rohkeesti sille sun hostperheelle. Ne ei voi auttaa ellet kerro mikä on vikana! 

"As you grow up, you will have your heart broken more than once and it's harder every time. You'll break hearts too, so remember how it felt when yours was broken. You'll fight with your best friend, you'll cry because time is passing too fast, and you'll eventually lose someone you love, so take too many pictures, laugh too much and love like you've never been hurt. Because every sixty seconds you spend upset is a minute of happiness you'll never get back." 

Tää quote on mun lemppari. Se kuvailee mua paremmin kun mikään (paitsi Marilyn Monroen) ja se saa mut aina paremmalle tuulelle!